[img2]aHR0cHM6Ly9zdW45LTU0LnVzZXJhcGkuY29tL09aWjRncVN0VFZpNHVKRjFMMUVEbkhORTd4UU9kSnQxNDVzaVNBL010Q3VvYUZEOWxBLmpwZw[/img2]

Б. Рейнвольд. Портрет Марии Владимировны Линдер, рожд. графини Мусиной-Пушкиной. 1870. Холст, масло. Национальный музей Финляндии, Хельсинки.

Linder, Marie (1840-1870)

Marie Linder var av högadlig släkt på både fädernet och mödernet. Hon var en central gestalt i 1860-talets helsingforssocietet. Marie Linder drömde om en karriär som författare, men hann under sitt korta liv skriva bara en bok. Boken har fallit i glömska, men den kom på sin tid att bana väg för kvinnosaken.

Marie Linder föddes som «dotter av två riken». Hennes far greve Vladimir Musin-Pusjkin tillhörde Rysslands äldsta och mest inflytelserika godsägaradel. Släktens medlemmar innehade under flera århundraden synliga poster inom militären, administrationen och kulturlivet. Den västerländskt influerade Vladimir Musin-Pusjkin hade 1825 deltagit i det så kallade dekabristupproret som riktades mot kejsarmakten. Som straff förlorade han sin officersrang och blev förvisad till en avsides belägen garnison, som i hans fall råkade bli Helsingfors och Svensksund.

Modern Emilie Stjernvall tillhörde en gammal militärsläkt från svenska tiden i Finland och var dotter till landshövdingen i Viborg Carl Stjernvall och Eva von Willebrand och senare blev hon prokurator C. J. Walleens styvdotter. Moderns syster var den kända Aurora Karamzin, som grundade Helsingfors diakoniss­anstalt, och brodern Emil Stjernvall-Walleen var ministerstatssekreterare i S:t Petersburg, en tjänst som tidvis ansågs vara Finlands viktigaste. Marie Linder kan alltså sägas ha tillhört både Rysslands och Finlands högsta och mest förmögna societet.

Marie Linders barndomshem var tidvis i S:t Petersburg eller Moskva, tidvis på den tiotusentals hektar stora jordegendomen Borisogleb i Jaroslavska guvernementet, och tidvis Helsingfors och de närbelägna herrgårdarna Träskända och Dalsvik. Från unga år vistades hon också mycket utomlands, först tillsammans med sin sjuka syster och sina guvernanter i Pau i södra Frankrike och senare i sällskap med Aurora Karamzin i Paris. De kejserliga familjerna i både S:t Petersburg och Paris besökte Aurora Karamzins salonger och visade intresse också för den unga grevinnan Musin-Pusjkin.

Det framgår av brev och dagböcker att Marie Linder redan tidigt var kritisk till den exklusiva miljö hon växte upp i, och till det lättsinne och den fåfänglighet som präglade den uppfostran hon fått. Den ortodoxa tro som hon mottagit i dopet kunde heller inte tillfredsställa henne och hon planerade att konvertera till protestantismen, till den tro som delades av hennes mor, av Aurora Karamzin och av den lärarfamilj som hon hade träffat i Pau. Men detta stötte vid den här tiden på olika hinder.

Det kärleksäktenskap hon som 19-åring ingick med den finländske gardeskaptenen Constantin Linder löste åtminstone tillfälligt problemen. Marie Linder trivdes med den krets av unga tidningsmän, politiker och konstnärer i Helsingfors som hyllade frisinnade idéer och konst, och helsingforssocieteten tog med förtjusning emot henne. Hon spelade amatörteater, sjöng och reciterade dikter i Aurora Karamzins salong och även offentligt vid Konstnärsgillets evenemang. Till en början deltog också Constantin Linder i dessa sysselsättningar. Den mest inflytelserike av hennes beundrare och gynnare var Zacharias Topelius. Marie Linder lärde sig även svenska, som hon hade hör redan som barn, fastän franska var familjens hemspråk. Ryskan och också tyskan hörde till hennes uppväxtmiljö. Engelska studerade hon först i Helsingfors, men finska kunde hon knappt alls.

I anslutning till lantdagen 1863 inträffade en episod som omtalas i många skriftliga och muntliga hågkomster. Lantdagsbalen ägde rum i hallen på den nya järnvägsstationen, och de kejserliga samlades i ett privatkabinett i väntsalen för förstaklassresenärer. Den 22-åriga Marie Linder fick en inbjudan att sitta bredvid kejsaren, och under det efterföljande samtalet talade hon om sin önskan att få ansluta sig till sin mans och sina barns kyrka. Samtidigt hördes hon också allmänt vädja: «Ers Majestät har frigett hundratusentals livegna, unna också ert samvete frihet! Ge Rysslands folk religionsfrihet!» Ännu 30 år senare beskrev Aurora Karamzin situationen som pinsam.

För Marie Linder öppnade sig ett nytt verksamhetsfält och en ny livsmiljö när makarna Linder köpte Nääs säteri, vars 18 000 hektar stora markområden låg i Nurmijärvi, Loppis och Janakkala socknar. Den unga husmodern deltog med iver i skötseln av herrgården, i enlighet med den patriarkaliska traditionen. Hon läste lantbrukslitteratur, lärde sig bok­föring och tog boskapsskötseln och mejerihushållningen på sitt eget ansvar, vilket framgår av bevarad brevväxling och bevarade räkenskapsböcker. Hon blev medlem i Finska hushållningssällskapet, och herrgårdens får fick pris på jordbruksutställningar. Socialt arbete bland tjänstefolket hörde likaså till verksamhetsbilden.

Marie Linder besökte och hjälpte gamla och sjuka, hämtade läkare ända från Helsingfors för att ta hand om patienterna och upprätthöll ett medicinförråd på gården. Under hunger­åren 1868-1869 drev hon ett sjukhem på Nääs och hjälpverksamheten utvidgades till att beröra också personer som hungern hade drivit ut på vägarna för att tigga och brytas ned av nöd och sjukdomar. År 1864 grundade och finansierade makarna Linder den första folkskolan på Nääs. Fastän verksamheten emellanåt avbröts, finns samma skola fortfarande kvar som lågstadium i kommunens grundskola.

Inom fem år födde Marie Linder fyra barn, av vilka det yngsta dog i späd ålder. Hennes hälsa, som redan tidigare varit svag, vacklade ofta. Hon försjönk också lätt i en melankoli som växlade med intensiva lyckokänslor. De resor hon företog utomlands tillsammans med Aurora Karamzin ledde inte till någon förbättring, utan bidrog bara till att makarna gled längre från varandra. Den kloroform, som hon av läkare ordinerats som smärtmedicin och som hon själv fick dosera fritt, gav med tiden allt värre följdverkningar. I helsingforssocieteten spreds rykten om sprickor i förhållandet som börjat så romantiskt.

Marie Linder var hur som helst viljestark och begåvad, medveten om att hon hade något att framföra. Hon hade även vänner som förstod och stödde henne. Skrivandet hade länge varit hennes hemliga intresse, och några små franskspråkiga komedier som finns i hennes första dagböcker har förmodats vara författade av henne själv. Men Marie Linder ville skriva på svenska och vara en finländsk författarinna. I tidskriften Vecko-biblioteket dök det 1866 upp flera noveller och stämningsbilder som bar signaturen «Stella», och det dröjde inte länge förrän man i Helsingfors visste vem det var som dolde sig bakom signaturen.

Romantiken var den förhärskande kulturströmningen, men någonstans i de känsliga natur- och människoskildringarna anar man även egna erfarenheter. I dessa texter framträder ännu inte författarinnans ideella anknytning till kvinnofrågan, men saken fanns säkert som en medveten inställning hos henne; hon hade ju läst både George Sand och Fredrika Bremer. På en fest på Konstnärsgillet i februari 1866 väckte Topelius minnesdikt över Fredrika Bremer en riktig kvinnosaksstorm, och kvinnosaken valde Marie Linder att föra fram i sitt nästa arbete.

En Qvinna af vår tid publicerades jultiden 1867. Romanen fick ett tämligen lamt mottagande; en del recensenter hånade dess ideella budskap, andra tog anstöt av den, och endast ett fåtal förstod den, däribland Topelius, Adelaïde Ehrnrooth och själsfränden Emilie Björkstén. Marie Linder upphörde därefter med sitt skriftställarskap. De stora hungeråren, hennes vacklande hälsa och säkert också den nedgörande kritiken satte punkt för den knappt påbörjade författarkarriären. Marie Linder dog före sin trettionde födelsedag. På samma sätt som för många av hennes medsystrar formade sig hennes liv till en serie av förhoppningar, initiativ, experiment, stunder av segrar och stunder av besvikelser.

Ett tjugotal år senare skrev Zacharias Topelius om Marie Linder och hennes korta författarkarriär: «Om Stellas bok nu ligger förgäten, är det icke derför, att den skulle ha varit utan inflytande eller saknat ett innehåll, som förtjent ihågkommas. Att den unga qvinnan i vårt land nu eger så mycket större andel i en förnuftig frihet, så mångsidigare utveckling och så mångfaldt bättre framtidsutsigter, än på Stellas tid, dertill har denna hennes rikt begåfvade och varmhjertade förespråkarinna i sin mån bidragit» (1892).

Katri Lehto

[img2]aHR0cHM6Ly9zdW45LTI1LnVzZXJhcGkuY29tL1JCU2x1T09Gcmh2cTBUUFpCS2xTSUx0QTNCeTJhcWs3REkwTUlnL2RHc1locHd3UGNZLmpwZw[/img2]

Laurent. Marie Linder, o.s. Mussin- Pushkin. 1850-luku. 15,50 х 11,50 cm. Kansallisgallerian.

Marie Linder. Kosmopoliitti ja aristokraatti

Kahdeksas joulukuuta vuonna 1840 syntyi Pietarissa Venäjältä dekabristikapinan vuoksi karkotetun kreivi Vladimir Musin-Puskinin (myös muodossa Moussine-Pouchkine) ja suomalaisen Emilie Stjernvallin tytär Marie. Hän jäi varhain orvoksi. Äiti kuoli Marien ollessa viisivuotias ja isä hänen ollessaan 14-vuotias. Hän vietti lapsuudessaan paljon aikaa tätinsä Aurora Karamzinin omistamassa Espoon Träskändan kartanossa. Isänsä kuoltua Marie lähetettiin kotiopettajattaren seurassa Ranskaan sisarensa Alinen luo. Sisaren kuoltua Marie palasi takaisin Suomeen, jossa Aurora Karamzin esitteli sisarentyttärensä pietarilaiselle seurapiirilleen, joka oli koko tsaarikunnan ylin. Mariesta tuli «Auroran salongin koriste». Marie Musin-Puskin tapasi myös itsensä tsaari Aleksanteri II:n.

Kenraalikuvernöörin uudenvuodenpäivän tanssiaisissa 1860 Marie Musin-Puskinille esiteltiin 23-vuotias kaartin upseeri Constantin Linder, jonka kanssa 19-vuotias Marie vihittiin 11.7.1860. Parille syntyi neljä lasta: Emilie 1861, Hjalmar 1862 ja Marie 1863. Marie Linderin lapsilla ei ole lapsia, joten hänellä ei ole enää elossa olevia jälkeläisiä.

Constantin Linder osti 1862 Kytäjän kartanon, johon nuoripari asettui. Linder kehitti ja tehosti kartanon toimintaa muun muassa omaksumalla karjanhoidossa ja maanviljelyksessä uusia menetelmiä. Marie Linder saavutti maatalousnäyttelyssä nimeä juustotuotteillaan. Constantin Linderin monet ponnistelut tuottivat tulosta ja Kytäjästä tuli pohjoismaiden suurin yksityisen omistama tila.

Linderit olivat innostuneita ja valistuneita kartanonomistajia ja mm. perustivat alustalaistensa lapsille Kukkulinnan koulun, joka aloitti toimintansa 10.10.1864. Opettajana toimi ylioppilas Aleksanteri Rahkonen, joka on kirjoittanut laulun «Miks' leivo lennät Suomehen». Marie-rouvalla ja Rahkosella huhuttiin olevan suhde. Koulu kuitenkin lopetettiin jo vuonna 1865 Rahkosen tultua erotetuksi, koska uutta opettajaa ei saatu pestattua hänen tilalleen.

Marie Linder tunnettiin myös hyvistä suhteistaan alustalaisiin. Hän vieraili taloissa ja torpissa hoitamassa sairaita ja teki uhrautuvaa työtä nälkävuosina kurjuuden ja hädän lievittämiseksi. Alustalaisia myös palkittiin määräajoin ja he saivat joululahjaksi puolen kuukauden palkan.

Marie Linder kohahdutti sen aikaisia seurapiirejä vapaamielisillä ajatuksillaan ja käytöksellään. Hän pyysi vuoden 1863 valtiopäivien aikana pidetyissä tanssiaisissa tsaaria myöntämään Venäjälle uskonnonvapauden. Hän myös ratsasti, poltti tupakkaa sekä joi viiniä ja olutta!

Vaikka Linderien avioliitto perustui molemminpuoliselle rakkaudelle, myös ristiriitoja ilmeni. Marie jopa harkitsi avioeroa. Neljännen lapsen kuoleman ja Marien terveyden heikentymisen jälkeen Linderit siirtyivät viettämään talvet Helsingin asunnossaan, jossa sai aikalaiskuvauksen mukaan nähdä «pietarilaista loistoa ja kaikkein uudenaikaisinta eleganssia». Täällä alkoi myös Marie Linderin varsinainen kirjailijaura, vaikka hän oli kirjoitellut jo varhaisessa nuoruudessaan.

Marie Linder mainitaan useissa lähteissä yhtenä 1800-luvun suomalaisista naiskirjailijoista sellaisten kirjailijattarien kuin Fredrika Wilhelmina Carstens, Wendla Randelin, Charlotta Falkman, Louisa (Isa) Asp ja Irene Mendelin rinnalla.

Rikkaana aristokraattina hän poikkesi muista saman ajan kirjailijattarista: hän oli täysverinen aatelinen ja maailmaa kiertänyt kosmopoliitti, joka puhui neljää kieltä: ranskaa, saksaa, venäjää ja ruotsia.

Kirjailijana Marie Linder käytti nimimerkkiä Stella, vaikka tiedossa oli, kuka nimimerkin taakse kätkeytyi: aikansa julkisuuden henkilö, juorujen kohde ja seurapiirirouva. Hän julkaisi kirjoituksiaan mm. kirjanpainaja Theodor Sederholmin perustamassa Vecko-bibliotek för hemmet-lehdessä. Vuonna 1867 hän julkaisi ainoan kirjansa: En qvinna af vår tid. Karakterstekning af Stella. Kirjan päähenkilö on nuori englannitar Lucy Suffridge ja hänen kauttaan esitetään pohdintoja naisen asemasta yhteiskunnassa. Naispäähenkilön kuvaksessa on nähty Marie Linderin omia piirteitä.

Marie Linder liikkui kirjallisissa ja kulttuuripiireissä ja hänen tuttaviinsa lukeutuvat mm. sellaiset henkilöt kuin Zacharias Topelius, joka oli hänen ihailijansa ja ystävänsä. Hän kuului myös lukuisiin yhdistyksiin, kuten Helsingin rouvasväen yhdistykseen, Suomen talousseuraan ja Suomen Taiteilijaseuraan.

Marie Linder kuoli 5.3.1870 vain 29-vuotiaana. Viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin kouristuskohtaus, mutta syyksi epäiltiin runsasta kloroformin käyttöä ja jopa itsemurhasta puhuttiin.

Marjo-Riitta Aitta

[img2]aHR0cHM6Ly9wcC51c2VyYXBpLmNvbS9jODU2MTI0L3Y4NTYxMjQzMjMvODFjMjUvS0FxdUdEMUxaT1kuanBn[/img2]

Bergamasco, Pietari. Marie Linder o.s. Mussin Puskin (1840-1870). Valokuva. 1866-1867 n. Helsinki Suomi-Finland. 18 x 24.

[img2]aHR0cHM6Ly9wcC51c2VyYXBpLmNvbS9jODUwNDM2L3Y4NTA0MzY5MjgvMTVhNDk5L04tZ1FuVWhKYVBVLmpwZw[/img2]

Constantin Linder (1836-1908). Circa 1860. Museoviraston kuvakokoelmat.

Constantin Linder (19. syyskuuta 1836 Pohja - 19. syyskuuta 1908 Nurmijärvi) oli suomalainen aatelismies ja tilanomistaja, joka toimi ensimmäisen sortokauden aikana vuosina 1900-1905 senaatin talousosaston varapuheenjohtajana ja 1905 lyhytaikaisesti Suomen ministerivaltiosihteerinä Pietarissa. Hän edusti myöntyväisyyslinjaa ja joutui perustuslaillisten voimakkaan arvostelun kohteeksi. Linder omisti Kytäjän kartanon vuosina 1861-1907.

Linder oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen vaimo oli venäläinen kreivitär Marie Musin-Puškin, joka kuoli vuonna 1870. Kolme vuotta myöhemmin Linder nai Elisabet Amélie Hélène de Fontennilliat’n, joka oli Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Adlerbergin tyttärentytär. Constantin Linderin lapsista tunnetuin oli kamariherra Hjalmar Linder.

Linderin vanhemmat olivat everstiluutnantti Carl Anton Linder ja Helena von Brevern. Linder palveli vuodesta 1852 upseerina Suomen kaartin pataljoonassa ja yleni 1854 vänrikiksi ja 1856 luutnantiksi. Hän kuului nuorten liberaalien piiriin yhdessä veljensä, poliitikko ja lehtimies Ernst Linderin kanssa. Constantin Linder joutui eroamaan armeijasta kapteenin arvoisena vuonna 1861 osallistuttuaan tammikuun valiokunnan vastaista adressia suunnitelleeseen kokoukseen. Lisäpontta erottamiselle antoivat esimiesten korviin kantautuneet liberaalit puheenvuorot. Historioitsija Werner Nordströmin mukaan ilmiannon teki Linderin oma serkku.

Vuodenvaihteessa 1859-1860 kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Berg järjesti tanssiaiset, joissa 19-vuotias kreivitär Marie Musin-Puškin teki debyyttinsä Helsingin seurapiireissä. Kreivitär Musin-Puškin oli syrjäisessä Helsingissä poikkeuksellisen hohdokas. Hänen isänsä oli venäläiseen Musin-Puškinin sukuun kuulunut kreivi Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškin (1798-1854) ja äitinsä suomalainen Emilie o.s. Stjernvall (1810-1846), Aurora Karamzinin sisko. Tanssiaiset olivat myös avioliittomarkkinat ja kuusikymmenvuotias kenraalikuvernööri Berg kosiskeli Musin-Puškinia turhaan. Kreivittären huomio oli täysin kiinnittynyt tuolloin 23-vuotiaaseen Constantin Linderiin ja loppiaiseen mennessä heidä romanssinsa oli julkinen salaisuus.

1800-luvun ylhäisöpiireissä avioliitto ei ollut vain kahden rakastavaisen välinen asia, vaan sitä seurasivat sukujen väliset monimutkaiset omaisuus- ja myötäjäisjärjestelyt. Lisähankaluutta toi se, että tulevat aviopuolisot kuuluivat eri kirkkokuntiin. Avioliitto oli rakkausavioliitto, mutta Constantin Linder sai sen kautta tuntuvaa sosiaalista nousua. Puolisonsa myötä Linder tutustui venäläiseen vanhaan aristokratiaan jonka rinnalla Suomen aatelispiirit tuntuivat kovin maalaismaisilta. Marie Musin-Puškin kuului tätinsä Aurora Karamzinin kautta venäläiseen, erittäin varakkaaseen ja kauppahuoneen omistaneeseen Demidovin sukuun. Marie Linder opetteli puhumaan ruotsia vasta avioliiton myötä ja avioparin arkikieli oli ranska.

Avioliiton solmittuaan Linder osti Nääsin eli Kytäjän kartanon Hyvinkäältä ja muutti sinne perheineen asumaan heinäkuussa 1861. Kartano maksoi 60 000 hopearuplaa. Varat tähän saatiin Marie Linderin isältään saaman 100 00 hopearuplan perinnön turvin. Perintöä tilitettiin vuosittain Demidovien kauppahuoneen välityksellä. Kartanoon kuului maata 18 000 hehtaaria ja sillä oli 40 torppaa. Kartano oli nuoren parin yhteinen hanke, sillä Marie Linder osasi hoitaa kirjanpidon ja oli perehtynyt myös meijeritoimintaan. Vuonna 1864 Linderit perustivat Kytäjän kansakoulun, sairastuvan ja apteekin. Toisen kansakoulun he perustivat vuonna 1874 Rytkönniemeen.

Suurmaanviljelijänä Linder keskittyi erityisesti karjatalouteen ja sai luvan myös viinatehtaan perustamiseen kartanon maille. Vuosina 1875-1882 hän rakennutti kartanolle uuden päärakennuksen. Linderin taloudellinen tilanne heikkeni vuoden 1868 nälkävuoden aikana merkittävästi. Viljasato oli jäänyt pieneksi eikä kartano saanut viljan myymisestä juurikaan tuloja. Kytäjään saapui useita nälkää näkeviä pyytämään ruokaa ja Linderit pitivät velvollisuutenaan auttaa. Tämä maksoi ja hänen oli pyydettävä avustuksia sukulaisiltaan. Lopulta hänen piti lisätulojen hankkimiseksi ottaa vastaan virka Suomen Yhdyspankista 583 markan kuukausipalkalla. Nälkävuosina liikkuivat kulkutaudit ja Linderin veli, Ernst Linder kuoli lavantautiin. Tieto veljen kuolemasta masensi Constantin Linderin pitkäksi aikaa.

Kytäjän ohella Linder omisti myös Pohjan pitäjässä sijainneen Joensuun kartanon vuosina 1868-1908 ja Mustion sääntöperintötilan 1896-1908. Lisäksi hän muodosti Kytäjän kartanon alaisesta, Janakkalan puolella sijainneesta Hiivolasta 1870-luvulla erillisen ulkotilan, joka nykyään tunnetaan myös Hiivolan kartanona.

Constantin ja Marie Linderin rakkausavioliittona alkanut suhde alkoi hiljalleen ajautua vaikeuksiin. Osittain syynä oli puolisoiden erilaiset luonteenpiirteet ja osittain erilaiset poliittiset näkemykset. Constantin oli luonteeltaan ulkoilmaihminen, hän piti metsässä liikkumisesta, ratsastuksesta ja uimisesta. Hän oli myös aktiivinen metsästäjä sekä yksi ensimmäisistä suomalaisista polkupyöräilijöistä. Häntä kiinnosti maanviljelyn kehittäminen ja hän ymmärsi, että Suomen kylmässä ilmastossa pitää panostaa karjanhoitoon.

Hän raivautti paljon uutta peltoa kartanonsa maille. Marie alkoi puolestaan viihtyä Kytäjän kartanossa entistä huonommin ja hän vietti paljon aikaa perheen Helsingin asunnolla. Hän harrasti teatteria, kirjoitti omia näytelmiä, emännöi salonkia ja valvoi usein myöhään, mitä Constantin ei voinut sietää. Marie sympatisoi liberaaleja, kiinnostui sosiaalikysymyksistä ja alkoi suhtautua entistä kriittisemmin siihen ylelliseen elämänpiiriin, johon oli syntynyt. Constantin puolestaan houkuttui rahan ja vallan ilmapiiristä ja alkoi hakeutua kohti keisarillista hovia. Hän alkoi suhtautua sekä aatteisiin ja ihmisiin vailla illuusioita.

Ensimmäisen kerran puolisot olivat erossa toisistaan vuonna 1864 kun Marie Linder matkusti yhdessä tätinsä Aurora Karamzinin kanssa Eurooppaan hoitamaan terveyttään. Constantin, joka oli tarkka raha-asioissa alkoi olla entistä tyytymättömämpi puolisonsa tapaan käyttää rahaa. Monet raskaudet ja synnytykset olivat heikentäneet Marien terveyttä ja lääkärien mielestä ainoa parannuskeino oli muuttaminen erilleen. Vuonna 1865 Marie muutti Kytäjältä, jota hänen sukulaisensa pitivät «kirottuna ja sopimattomana» Helsinkiin Hakasalmen huvilaan. Constantinia tämä luonnollisesti loukkasi.

Pariskunnan suhdetta puitiin runsaasti seurapiireissä eikä Marien serkun lausunto, että «Marie ei ole enää puoliso miehelleen» parantanut asiaa. Tavatessaan puolisot riitelivät paljon ja heidän kirjeenvaihtonsa on täynnä avioerokaavailuja. Vaimonsa edustaman liberalismin Constantin hylkäsi täydellisesti. Vuonna 1870 Constantin sai työpaikan Pietarista Wächter & Steinbockin yrityksestä ja koko perhe muutti sinne yrittämään uutta alkua. He päättivät vielä käydä Helsingissä, mutta matkalla Marie sairastui ja hän otti kipuihinsa kloroformia, jonka vaikutus todennäköisesti aiheutti hänen kuolemansa.

Uuden puolison Constantin Linder löysi kenraalikuvernööri Adlerbergiä ympäröineistä aatelispiireistä. Näissä piireissä vallitsi kokonaan toinen ajatusmaailma kuin hänen edesmenneen vaimonsa liberaaleissa piireissä. Uusi puoliso oli vain 17-vuotias Elisabeth Amelie Hélène de Fontenillat. Uusi avioliitto vahvisti Linderin suhteita venäläiseen ylhäisöön ja toi hänelle uusia sukulaissuhteita Ranskasta ja Saksasta. Häitä vietettiin 25. tammikuuta 1873 ja uudesta avioliitosta tuli huomattavasti sopuisampi kuin edellisestä.

Linder oli mukana säätyvaltiopäivillä ritariston ja aatelin jäsenenä 1863-1878 ja 1888-1905. Vuoden 1863 säätyvaltiopäivillä Linder ilmoitti kannattavansa uskonnonvapautta. Uskonnonvapaus oli hänestä tärkeä asia jo perhesyistä, sillä hänen venäläissyntyinen vaimonsa oli ortodoksi. Linder puolusti myös naisten oikeudellisen aseman parantamista ja ehdotti, että myös naimattomien naisten täysi-ikäisyys tulee olla 21-vuotta, kuten miestenkin. Täysi-ikäisten naisten ei hänen mukaansa pitäisi enää pyytää huoltajiensa lupaa avioitumiseen ja niille, jotka pitävät naisia liian kevytmielisinä hän totesi, että tästä ennakkoluulosta päästään, kun naisia siirtyy vastuullisiin tehtäviin. Hän sai 1864 kamarijunkkarin, 1874 kamariherran ja 1885 hovijahtimestarin arvonimen.

Vuonna 1891 Linder nimitettiin hovijahtimestariksi. Hän liittyi jo vuonna 1867 Ryska klubben -nimiseen seuraan («venäläinen kerho») ja asui vuodesta 1880 alkaen perheineen Pietarissa, jossa toimi ruhtinas Demidovin liikkeen toimitusjohtajana. Demidovien liikeasioiden hoitoon liittyi myös paljon matkustelua, aina Italiaa ja Ranskaa myöden. Kerran Linderille lankesi epäkiitollinen tehtävä pelastaa Paul Demidov Monte Carlon kasinolta, missä tämä oli vähän ennen kuolemaansa hävinnyt yli puolimiljoonaa ruplaa. Demidovien omaisuuden järjestely ei ollut mikään helppo tehtävä, sillä siihen kuului metsiä, maatiloja, kaivoksia Uralilla ja San Donaton huvila Italiassa erittäin suurine taidekokoelmineen. Työ Demidovien kauppahuoneessa toi Linderille näkyvyyttä ja hän toimi Pariisin maailmannäyttelyn tuomaristossa vuonna 1878. Constantin Linder erosi Demidovien kauppahuoneen palveluksesta vuonna 1883 kyllästyttyään perheen lähes holtittomaan tuhlailuun.

Nuoruuden liberalismin jälkeen Constantin Linderin maailmankuva oli tehnyt täyskäännöksen. Hänestä oli kehkeytynyt kyyninen liikemies ja reaalipoliitikko. Hänen piireissään muutokset tapahtuivat hitaasti, jos niitä yleensä tapahtui. Niissä merkitsivät konventiot, sukulaissuhteet ja uskollisuus itsevaltaiselle hallitsijalle. Siellä reitti yhteiskunnalliseen arvostukseen kävi erilaisten kabinettien ja luottamuksellisten keskustelujen kautta. Linder uskoi, että vain palvelus hovissa on oikeutettu tapa hankkia muutos asioihin.

Niissä pietarilaispiireissä, missä Linder ja hänen vaimonsa tunsivat itsensä kotoisiksi, olivat Suomi ja koko Venäjä vain alisteisia välikappaleita suuren imperiumin intresseille. 1860-luvulta lähtien olivat asiat Suomessa kehittyneet toiseen suuntaan. Suomalainen suuri yleisö oli erityisesti Venäjään verrattuna lukutaitoista ja valveutunutta. Sitä kiinnosti määrittää tsaarin ja Suomen väliset valtasuhteet perustuslailla ja paljon pohdittiin siirtymistä 8-tuntiseen työpäivään sekä siirtymistä säätyvallasta yleiseen äänioikeuteen. Linder oli täydellisesti ajautumassa törmäyskurssille kotimaansa kanssa.

Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aloittaessa venäläistämispolitiikkansa Linderistä tuli nuoruutensa liberaalista taustastaan huolimatta varsin pitkälle taipuvan myöntyväisyyslinjan edustaja. Suomen ja Venäjän suhteet alkoivat heikentyä jo 1880-luvulla ja ne kärjistyivät 1890-luvulla. Suomen posti alistettiin Venäjän postille ja vuonna 1884 venäläisnationalistit esittivät ankaraa kritiikkiä Suomen ja Venäjän välistä tullirajaa kohtaan. Asiaa ratkaisemaan asetettiin komitea, johon kuului myös Linder. Suomalaiset puolustivat tullirajaa ja venäläiset esittivät yhä pidemmälle esittäviä vaatimuksia. Linder kirjoitti kirjeen nuoruusystävälleen Leo Mechelinille, jossa oli sitä mieltä että suomalaisten ehdotukset ovat perusteettomia ja joustamattomia kun taas venäläisosapuoli on oikealla asialla. Linder puolusti loppuun asti venäläisten vaatimuksia ja hänen mielestään suomalaiset ovat käyttäytyneet provosoivasti.

Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Nikolai Bobrikov oli sekä äärikonservatiivi että-nationalisti. Hänen mielestään Suomella oli sen Venäjästä erottaneita laittomia erioikeuksia kuten kalenteri, tulli, valutta, hallinto, lainsäädäntö ja virallinen kieli. Hänen mukaansa Suomi piti liittää Pietarin kaupungin sotilaalliseen turvavyöhykkeeseen, mutta Suomi erillisenä maana esti sen. Tämän hän julisti Suomen lehdistölle saavuttuaan Suomeen vuonna 1898 ja sai aikaan valtavan suuttumuksen. Tätä seurasi helmikuun manifesti vuonna 1899. Sen mukaan Suomi piti yhtenäistää Venäjään kuten Baltian provinssit. Linder ei seurasi kehitystä huolestuneena. Hän ei pitänyt Bobrikovista, joka oli hänestä karkea ja naurettava. Hänen mielestään suomalaisten reaktiot olivat «karkeaa agitaatiota», joka vahingoittaa Suomen suhteita suuriruhtinaaseen.

Seuraavaksi Bobrikov julkaisi kesäkuussa vuonna 1900 kielimanifestin. Sen mukaan Suomen hallintokoneisto ja oikeuslaitos siirtyvät käyttämään pelkkää venäjää.Suomalaiset senaattorit vierailivat Pietarissa esittämässä vastalauseensa hallitukselle, mutta heitä uhkailtiin kostotoimenpiteillä Suomea kohtaan.Useat senaattorit erosivat ja uusia oli vaikea saada. Tämän johdosta Linderistä tehtiin Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja syksyllä 1900.

Linderiä pidettiin Venäjällä järkevänä miehenä ja hallinnon mieleen oli myös hänen aatelistaustansa. Bobrikov oli tyytyväinen nimitykseen ja myös vanhasuomalaisten johtaja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen löysi pian Linderin kanssa yhteisen sävelen. Linder uskoi, että Suomen venäläistämistä voitaisiin hidastaa ainoastaan myötäilemällä Venäjän politiikkaa ja välttämällä vastarintaa. Saatuaan vuonna 1903 oikeudet maastakarkotuksiin Bobrikov asetti komitean käsittelemään karkotusasioita ja Linder nimitettiin sen jäseneksi.

Senaatin talousosaston johtajaksi tultuaan Linder oli ympäröinyt itsensä miehillä, joilla oli sama näkemys kuin hänellä. Linderin piirien mukaan Suomen kansa ei tuhoutuisi, vaikka Venäjä venäläistäisi Suomen. Prosessi kestäisi vuosikymmeniä, mutta myöntyväisyyspolitiikalla sitä olisi mahdollista hidastaa. Sillä, että kansakuntaa hallittaisiin laittomasti, ei ollut mitään merkitystä. Linderin piireissä merkittävää oli vain suhde hallitsijaan. Yleisellä mielipiteellä ja tiedotusvälineillä ei ollut mitään merkitystä niin kauan kuin esivalta seisoi hänen takanaan. Näistä lähtökohdista Linder puolusti myös Bobrikovin ja karkotuskomitean, jonka jäsen oli, toimia. Kansaa oli suojeltava "kapinallisilta voimilta" oli hänen näkemyksensä. Yleinen mielipide ei enää karkotusten jälkeen ollut välinpitämätön ja tämän myös Linder tunsi pian henkilökohtaisesti.

Linder nimitettiin myös maamarsalkaksi vuoden 1904 valtiopäiville, mikä ei ilahduttanut perustuslaillisten hallitsemaa aatelissäätyä. Aatelissäädyn 87 edustajaa kirjelmöi kenraalikuvernööri Ivan Obolenskille, että Linder ei nauttinut aateliston luottamusta eikä soveltunut lakiasäätävän kokouksen johtajaksi. Jo pelkästään Linderin uskollisuutta ja kunnioitusta hallitsijalle perinteiseen tapaan korostanut puhe valtiopäivien avajaisissa nostatti säädyssä vastalauseiden myrskyn, sillä edustajien mielestä avajaispuheessa olisi pitänyt nostaa esiin huoli Suomen tilanteesta.

Linderin nyt entinen ystävä Mechelin ja hänen vävynsä J. A. Törngren esittivät vastalauseen myös siitä, että aatelissäädyn edustajat eivät olleet saaneet tutustua puheeseen etukäteen. Keskellä vastalausemyrskyä Linder jätti myöntämättä pyydetyt puheenvuorot ja poistui paikalta nopeasti. Asiaa pidettiin ennenäkemättömänä skandaalina. Linder ei osallistunut valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen vaan ainoastaan varsinaiseen avajaisseremoniaan, jossa luki puheensa. Sen jälkeen hän ei enää osallistunut lainkaan valtiopäiville vaan jätti sairauteen vedoten tehtävänsä varamaamarsalkka Ossian Wuorenheimolle. Aatelissääty ei koskaan tilannut Linderistä muotokuvaa, vaikka yleensä maamarsalkoille oli suotu tämä kunnianosoitus.

Vuonna 1905 Helsinki ja Suomi eivät olleet enää Linderille turvallisia. Häntä uhattiin henkilökohtaisesti ja vihakirjeitä tuli jopa amerikansuomalaiselta siirtolaiselta Oregonista. Suomen aktiivinen vastustuspuolue oli liittänyt hänet eliminoitavien henkilöiden listalle ja aktivisti August Rissanen suunnitteli häntä vastaan pommiattentaattia Pietarissa.

Linder nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin 18. tammikuuta 1905, mutta jo saman vuoden syksyllä suurlakon jälkeen Suomessa alettiin vaatia hänen eroaan. Suomen olojen rauhoittamiseksi tsaari Nikolai II myönsi hänelle eron 28. marraskuuta ja nimitti hänet samalla Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi. Tässä tehtävässä Linder toimi kuolemaansa asti. On epäselvää, mikä hänen asemansa Venäjän valtakunnanneuvostossa oli ja pystyikö hän vaikuttamaan siellä mihinkään mikä koski Suomea.

Vuonna 1907 hänelle myönnettiin vielä ylihovijahtimestarin arvo. Jäsenyys valtakunnan neuvostossa ja uusi arvonimi olivat seurasta siitä, että Venäjän hallitus luotti kovin harvoihin suomalaisiin ja vielä harvempi suostui työskentelemään Venäjän hallituksessa. Samana vuonna hän myi Kytäjän kartanon pojalleen, kamariherra Hjalmar Linderille viiden miljoonan markan hinnalla.

[img2]aHR0cHM6Ly9zdW45LTY0LnVzZXJhcGkuY29tL3ppZG90SHZVYWJVcDVuU1diWFhPVEZQTjF1VXV3X3lCTjZrZmhnL2wybWMyX0JFS2Y4LmpwZw[/img2]

Elämänsä viimeisinä vuosina Linder piti itseään edelleen suomalaisena isänmaanystävänä. Talousasioissa hän piti itseään jopa liberaalina. Vaikka monissa piireissä häntä pidettiin täysin mahdottomana ja ei-toivottuna henkilönä, hän ei elänyt suinkaan eristäytyneenä. Hän seurusteli edelleen vanhasuomalaisten piirien kanssa ja huhuttiin, että hän aikoisi suhteillaan estää Leo Mechelinin valmistelemaa eduskuntauudistusta. Huhut kumottiin eikä niille ole myöhemminkään löytynyt mitään näyttöä. Sanottiin, että Linder eli «totilehdossa» ja tähän «totilehtoon» kuului ylhäisiä piirejä kuten kenraalikuvernööri Obolenski puolisoineen, muistelmiaan Kytäjälle kirjoittamaan vetäytynyt Anders Gustaf Ramsay, ranskalaisia diplomaatteja ja Casimir Ehnrooth.

Constantin Linder kuoli kartanossaan vuonna 1908 lyhyen sairastelun jälkeen. Kuolinsyy oli aivoverenvuoto. Kuolinuutinen levisi nopeasti ja sanomalehtien muistokirjoitukset eivät olleet tavanomaisen kohteliaita. Hufvudstadsbladet oli neutraali, mutta perustuslaillinen Suomalainen Kansa totesi, että Linderin poliittista uraa ei voi nekrologissa kiitollisesti käsitellä. Nya Pressen kirjoitti pitkän muistokirjoituksen, jossa kritiikkiä ei säästelty ja sosialistien Työläinen meni jopa henkilökohtaisuuksiin.

Venäläinen lehdistö piti Linderiä maiden välisten suhteiden normalisoijana ja leski sai Nikolai II:n henkilökohtaisen surunvalittelusähkeen. Kytäjän kartanon torppareiden ja maatyöläisten mielestä Linder oli ollut oikeudenmukainen isäntä joka oli osannut keskustella myös rahvaan kanssa. Epäsuosittuna ja joidenkin piirien jopa vihaamana kuolleen Linderin hautajaisia turvaamaan asetettiin poliisiosasto. Minkäänlaisia mielenosoituksia ei kuitenkaan tapahtunut.

Linderille syntyi yhdeksän lasta. Ensimmäisestä avioliitosta syntyivät Emilie de Pont (1861-1942), kuvernööri Kasten de Pontin puoliso, kamariherra Hjalmar Linder (1862-1921), Marie Törngren (1863-1900), diplomaatti Adolf Törngrenin puoliso, sekä imeväisenä kuollut Voldemar (s. 1865). Toisesta avioliitosta syntyivät eversti Paul Linder (1873-1940), lapsena kuollut Alexis (1875-1883), keisarillinen hovineiti Amélie von Massenbach (1883-1967), seurapiirinainen Catharina «Kitty» Linder (1887-1969) ja tilanomistaja Constantin Linder nuorempi (1888-1950).